Taustaa ja ajatuksia kasvatuksesta

11.10.2012 

Yleisön pyynnöstä tai ystävien painostuksesta, avaan vähän ajatusmaailmaani liittyen kasvatukseeni ja taustoihini. Ketä ja mitä on kennelnimen Dobechester -takana. 

Olen nykyisin Pukkilalainen suojeluharrastaja, jonka elämään dobermanni on kuulunut vuodesta -99 alkaen. Enemmän ja vähemmän aktiivisesti olen harrastanut, kasvattanut harvakseltaan, ajatuksena ja toiveena kasvattaa itselle harrastuskoiria nyt ja tulevaisuudessa. Ajatukseni eroaa valtavirrasta siinä, että en ole halunnut lokeroitua käyttö- enkä näyttelylinjan kannattajaksi. Kasvatukseni vaihtelee pentueittain näyttely- ja käyttölinjan välillä ja monen on vaikea ymmärtää tarkoitukseni taustalla. Koetan nyt hieman avata ajatuksiani siitä mitä kasvatuksellani haen. 

 Jos jotain, olen toivonut lokeroituvani terveysfriikiksi, sillä tärkeintä minulle on ensisijaisesti fyysisesti terve koira. Pyrin ja haluan tutkia omat koirani mahdollisuuksien mukaan niin hyvin ja monipuolisesti kuin mahdollista. Tähän taustaan vaikuttaa pitkälti äitini, joka eläinlääkärinä on mahdollistanut koirieni monipuolisen tutkituttamisen läpi niiden elinkaaren suhteellisen kohtuulliseen hintaan. Täydellisen terveisiin koiriin en usko, mutta uskon siihen että tutkituttamalla ja tietämällä riskit, on ainoa mahdollisuus päästä entistä terveempiin koiriin. Myöskin avoimuudella on tässä iso merkitys, minkä toivon myös kasvattieni omistajien ymmärtävän ja hyväksyvän. 

 Terveyden jälkeen seuraavaksi tärkeimmäksi nostan luonteen. Olen itse harrastaja, joka rakastaa vietikästä ja temperamenttista koiraa, joka on normaalielämässä tasapainoinen ja itsevarma, sekä omaa hyvän hermorakenteen. Elämä koiran kanssa täytyy olla ensisijaisen helppoa normaalielämässä ilman erikoisia virityksiä, lisäksi arvostan koiran kykyä rauhoittua vieraissa paikoissa ja vieraiden ihmisten seurassa. Silti harrastuskentällä tarvittavaa vietikkyyttä pitää löytyä ilman suurempia kärrynpyörien heittelyitä. Itse pidän saalisvietin tuomasta helppoudesta kouluttamisessa, vaikka arvostankin aggressiopuolen tuomaa voimaa ja vahvuutta suojelussa. Taistelutahdon puute on itselleni yksi ehdoton ei jalostusta ajatellen. Omat kouluttajanlahjani eivät ole mitkään loistavat, joten koirien täytyy olla ominaisuuksiltaan sellaisia, että harrastaminen on mukavaa ja suhteellisen helppoakin vielä. Lajikseni on valikoitunut suojelu, sillä koen sen tuovan esille koiran ominaisuuksia kaikista eniten monipuolisuutensa vuoksi. Jalostuksellisesti haluan kaikkien jalostuskoirieni olevan kykeneviä suoriutumaan dobermannien jalostustarkastuksesta, ZTP:stä, sen ollen yhtenä minimikriteerinä omassa mielessäni. Lisäksi jalostuskoirissani pitää olla sitä "jotain" minkä vuoksi haluan niitä jalostukseen käyttää. Yhdistelmien taustalla on usein ajatus vahvuuksien ja puutteiden osalta, sekä useimmiten joku ajatus myös sukutaulullisesti jatkoa ajatellen. 

 Sukutauluista tullaankin mieltä askarruttavaan kysymykseen näyttely- ja käyttölinjajakautumisesta. Omalta osaltani en usko kumpaankaan ääripäähän. Kultaisen keskitien ajatus on siintänyt omassa ajatusmaailmassani jo pidemmän aikaa, kummassakin linjassa on omat vahvuudet ja heikkoutensa, sekä niiden lisäksi on muistettava myös sukusiitoksen osuus dobermannin jalostuksessa. Liian korkeaksi kohoavat sukusiitosprosentit tuovat itselleni suurimpana mörkönä terveydellisiä ongelmia, minkä vuoksi itse karsastan voimakkaita linjauksia mitä esimerkiksi käyttöpuolella on huolestuttavasti lisääntynyt. Yksittäiset linjaukset antavat toki omaa vahvuuttansa jalostuksellisien ominaisuuksien säilyttämiseen ja vahvistamiseen, mutta niiden jälkeen on hyvä pyrkiä takaisin laajentamaan sukutaulua monipuolisempaan ja jatkojalostusta helpottavampaan suuntaan. Oma visioni on tulevaisuudessa päästä yhdistelemään kahta eri linjaustani, päämääränä dobermanni joka on mahdollisimman terve, toimiva ja näiden jälkeen vielä toivottavasti näyttääkin dobermannilta. 

 Näyttelyistä sen verran, että en itse miellä itseäni näyttelyihmiseksi. En varsinaisesti nauti näyttelyissä käymisestä, minkä vuoksi näyttelykäynnit jäävät osaltani pakollisiin (sertien metsästys käyttötulosten jälkeen) ja tuen vuoksi erikoisnäyttelyihin. Yleisesti ottaen pidän erikoisnäyttelyiden (Suomi/Pohjoismaat/IDC) tunnelmaa rentona ja yleensä näissä on paljon tilaa ympärillä, jonka vuoksi päivä menee picnikistä hyvien ystävien seurassa. Onneni on ollut omistaa kauniita, erikoisnäyttelyissäkin pärjänneitä koiria. Päätarkoituksenani ei kuitenkaan ole jalostaa näyttelykoiria, yhdistelmien muut kriteerit ovat selvästi tärkeämmässä asemassa, mutta osalla kasvateistani on ollut (ja toivottavasti tulee olemaankin) mahdollisuuksia pärjätä myös maailmalla. Kaikenkaikkiaan iloitsen itse kaikesta kasvattieni kanssa tehdystä aktiviteetista, lajista riippumatta. Tärkeintä on, että koira ja ohjaaja sopivat yhteen ja yhdessä tekeminen on pääsääntöisesti mukavaa ja nautinnollista.  

 

-Kaisa-

 

2.3.2013

Lisää ajatuksia kasvattamiseen liittyen löydät blogistani.  

Members Area

Recent Blog Entries

by Kaisa | 0 comments
by Kaisa | 0 comments
by Kaisa | 0 comments

Recent Videos

No recent videos

Recent Photos